Kolikoilla toimivia videopelejä on enää huvipuistojen pelihalleissa ja joidenkin elokuvateattereiden auloissa. Niiden kulta-aikaa oli 1970-luvun loppu ja 1980-luvun alkupuolisko, jolloin monenkin nuoren taskurahat kuluivat Pac-Manin, Space Invadersin, Zaxxonin ja Donkey Kongin pelaamiseen. Vanhemmat sukupolvet keskittyivät sähkömekaanisiin peleihin, kuten Flipperiin, Pajatsoon ja hedelmäpeliin.
Vedi vidi ja Vic20
1970-luvulla tietokoneet olivat hitaita ja niiden grafiikka koostui ASCII-merkeistä, palloista ja suorakaiteista. 1980-luvun alussa markkinoille tulivat ensimmäiset kotitietokoneet, 8-bittiset Vic-20 ja Sinclair ZX-81, joiden käyttöä pelaamisessa rajoittivat pieni keskusmuisti ja huonolaatuinen grafiikka. Vektorigrafiikkaa käyttävät ja elokuvamaiset kolikkopelit tarjosivat aivan erilaisen pelikokemuksen kuin punaisen palkin siirteleminen kotitietokoneen tai pelikonsolin näytöllä, joka oli kuvaputkitelevisio. Valmistajat laittoivat kolikkopelikoneisiin uusimpia ja tehokkaimpia suorittimia sekä grafiikka- ja äänipiirejä, jotka olivat yksityishenkilöille liian kalliita. Joissain kolikkopelilaitteissa oli LaserDisk-kuvalevyt, jotka edelsivät CD- ja DVD-levyjä. LaserDiskiin perustuvan Dragons Lair -pelin grafiikka oli jotain ennen kokematonta, vaikka pelin kulku hiukan tökkikin. Valtakunnallisessa tietokoneharrastajien lehdessä kerrottiin, missä sitä pääsi pelaamaan, ja itse kokeilin sitä ensimmäisen kerran huoltoasemalla Kärsämäellä.
Hinnat laskevat
Tietotekniikan kehitys ja laitteiden hintojen putoaminen lopetti Suomesta kolikkopelien ympärille kehittyneen harrastustoiminnan, jonka olennainen osa oli olan yli kurkkiminen toisten pelatessa. Uusiin kotitietokoneisiin ja pelikonsoleihin alkoi 1980-luvun puolivälissä saada hyvälläkin grafiikalla varustettuja videopelejä, jolloin kolikoiden tuhlaaminen huoltoasemilla ei nuoria enää kiinnostanut. Lisäksi osa niistä oli samoja kuin kolikkopeleissä, kuten Pac-Man ja Donkey Kong. Kolikkopelien siirtyminen nettiin alkoi, kun nettiyhteyksien nopeudet kasvoivat ja internetin käyttö kotoa käsin yleistyi. Tietokoneiden käyttöjärjestelmistä riippumattomien Java- ja Flash-alustojen kehittäminen 1990-luvun lopulla moninkertaisesti pelien valikoiman: yksittäinen ihminen pystyi pelaamaan useampia eri pelejä kuin hänen oli mahdollista ostaa kotitietokoneeseensa tai pelikonsoliinsa. Voidakseen pelata ei tarvinnut enää tehdä suurehkoa kertasijoitusta yksittäiseen pelimoduuliin tai -levyyn, vaan oli mahdollista maksaa vaikka yhdestä pelikerrasta kerrallaan, kuten kolikkopelejä pelatessa.
Nettipelien valikoima
Nettipelien valikoima on yllättävän samanlainen kuin 80-luvun kolikkopelien: netin kautta on mahdollista pelata toiminta- ja seikkailupelejä, ajo- ja lentopelejä, strategiapelejä, roolipelejä, urheilupelejä ja rahapeliautomaattien pelejä. Myös jotkin uusien pelien nimet kuulostavat yllättävän tutuilta: Dungeon Quest, Classic Joker, Wolf Hunter ja Tactical Force. Netin kautta pelattavissa rahapeleissä voitot saattavat nousta hyvinkin suuriksi, jopa miljooniin euroihin.
Enää ei tarvitse kysellä puskaradiosta, millä huoltoasemalla pääsee pelaamaan suosittua toimintapeliä eikä raahautua kauppakeskukseen, jos haluaa sijoittaa eläkerahojaan pelaamiseen. Nettipelisivustoilta löytyy.
5 kommenttia artikkeliin ”Miten kolikkopelit vaihtuivat nettipeleihin?”